Tehokasta laihduttamista vai näännyttelyä?

Tilasin itselleni KG-lehden. Otin vain 4 numeroa ja katsoo sitten jatkanko tilausta. Aikaisemmassa artikkelissa hehkutin kyseistä lehteä. Kyseisen lehden 6/2010 numerossa oli hyvä artikkeli, joka perustui lukijan kirjeeseen. Sivulla 37 nimimerkillä “näännyttelijä” pohtii sitä, että mistä tietää, kun laihduttamisessa “lähtee mopo käsistä”.

Lukija pohdiskelee sitä, että missä menee terveellisen laihdutuksen rajat ja mikä on liikaa? Itselläni alkoi tämän lukijan kirjeen myötä myös omatunto kolkuttamaan, sillä huomasin muutamia samoja piirteitä itsessäni. Kun laihduttamiseen hurahtaa niin pahassa tapauksessa vain siitä tulee koko elämän sisältö ja sitä huomaa vain ajattelevansa sitä…miten vähän voisikaan syödä, koska pääsen seuraavalle lenkille jne. Laihduttaminen on tehokasta pitkällä tähtäimellä, sillä yleensä nopea laihdutus johtaa vain takaisin lihoamiseen.

Lehden artikkelissa psykologi pohtii tätä asiaa tarkemmin ja kertoo ensimmäisen merkin väärästä suunnasta olevan sen, että kauheasta olosto huolimatta jatketaan juuri sitä toimintaa, mikä aiheuttaa pahan olon. Laihduttaminenkin voidaan siis tehdä terveellisellä tai ei terveellisellä tavalla. En lähde tämän enempää asiaa ruotimaan vaan kannattaa ostaa kyseinen lehti ja lukea pitkä artikkeli itse, jos aihe sattuu kiinnostamaan.

Oletko sinä terveellinen laihduttaja vai lähteekö sinullakin joskus “mopo käsistä”?